Taas yksi haastattelu takana. Nykyään haastattelujen jälkeen tulee yleensä huono fiilis. Se johtuu varmaan siitä, että tuntuu ettei pitkästä työkokemuksesta huolimatta osaa kunnolla mitään - siis niin, että voisi kehua olevansa tosi PRO jossain asiassa. Ehkä voisin oikeasti sanoa olevani jonkun alan ammattilainen, mutta itsekritiikki kasvaa itsetunnon katoamisen myötä.

Tätä menoa alan olla työhaastatteluiden ammattilainen, siis tosi PRO työhaastateltava. Kaikkialla kehotetaan miettimään vastaukset tiettyihin kysymyksiin* ennen työhaastattelua, silti sitä takeltelee juuri näissä samoissa kysymyksissä. Toivottavasti työhaaastatteluihinkin kehittyy rutiini ja parhaat vastaukset iskostuvat selkäytimeen.

Olen havainnut, että haastatteluissa käyminen alkaa muodostua kalliiksi harrastukseksi jollei näistä haastatteluista joku kohta realisoidu työpaikaksi. Jos matkaa työhaastatteluun kertyy keskimäärin 15-25 kilometriä yhteen suuntaan, niin esimerkiksi 8 haastattelua kuukaudessa maksaa noin 20 euroa pelkkinä polttoainekuluina...

*Työhaastatteluiden vakiokysymyksiä mihin pitäisi tulla vastaus kuin apteekin hyllyltä:

• Kerro vähän itsestäsi?
• Miksi hait juuri tätä paikkaa? / Miksi haluat meille töihin?
• Kerro hyviä ja huonoja puolia itsestäsi?
• Miksi meidän pitäisi palkata juuri sinut?
• Missä olet / mitä teet viiden vuoden kuluttua?